Aktiivinen Staffi tarvitsee omia harrastuksia ja virikkeitä.
Tässä kertomusta, kuinka meidän perheen ikiliikkuja harrastaa ja mitä sit
vapaa-aikana mamman ja papan kanssa tulee puuhasteltua:)
Carmelo harrastaa ”päivähoitopoikana” olemista: käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että noin 1-3 kertaa viikossa hän pääsee lempipaikkaansa
eli ”mummolaan” päivähoitoon:) Erityisesti oma isäni on hyvin ottautunut
Carmelon kanssa touhuamiseen, ja heistä onkin tullut mitä parhaimmat
ystävykset:) Carmelon harrastuksiin kuuluu myös elämästä nautiskeleminen,
herkkujen kerjääminen, luiden jyystäminen, kesäisin kahlaaminen (hän ei siis ui
mutta kahlaamaan on päästävä päivittäin, mieluiten useamman kerran: onni on se että asumme aivan lähellä rantaa), kyläileminen ihmisten luona, ikkunasta
kyttääminen (etenkin meidän pappa on erityisen odotettu henkilö töistä
tullessaan), kesäisin mökkeily, omien lelujen paloittaleminen/silppuaminen,
retkeily.. Ja viimeisenä mutta rakkaimpana harrastuksena Carmelolla on
koirapuistoilu!
Koirapuistoilu on ollut meille sopiva ja mitä parhain tapa
päästää Carmelo purkamaan loputonta energisyyttään ja vierailemmekkin Joensuun
koirapuistoissa säännöllisen uskollisesti noin 2-6 kertaa viikossa:) Carmelo
nauttii toisten koirien tapaamisesta ja leikkiseurasta ja on ihana seurata,
kuinka mukavaa aikaa hän puistoillessa saa viettää:) Vauvojen synnyttyä
koirapuistoiluharrastusta on tarkoituksena jatkaa tiiviisti ja mielenkiinnolla
jään odottelemaan, kuinka kaikki sujuu sitten konkkaronkkamme rahtautuessa
puistoilemaan:) Yleensä sanotaan, ettei Staffi koirarotuna ole ns.
”koirapuistokoira”. Itse
henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen koira lienee oma yksilönsä:
varmasti jokaisesta rodusta löytyy niitä yksilöitä jotka sopeutuvat
koirapuistoihin paremmin ja toisille koirille taasen koirapuistoilu ei ole
sopiva harraste/mieluisa juttu. Meidän koirapuistoilut ovat sujuneet hyvin ja
rähinöittä (ainakin toistaiseksi, varuillaan toki saa tulee ja pitääkin Staffin
kanssa aina olla), joten en ole nähnyt syytä lopettakaan tätä Carmelolle niin
tärkeää harrastusta:) Joskus myös koirapuistossa (kuten elämässä yleensäkin)
törmää ihmisten ennakkoluuloihin/asennevammoihin Staffordshiren bullterriä
kohtaan rotuna mutta... Miusta on huippua omistaa näin upea ja hyväkäytöksinen
herrasmies, joka on jo nyt varmasti muokannut useiden käsitystä siitä,
millainen koira koirana tämä ”taistelukoiramme” todellisuudessa on. Enkä voisi
olla ylpeämpi rakkaasta pikku riiviöstämme:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti