Staffi perheessä!

Meidän arkea sulostuttaa jo toista vuotta ihana Staffiherra Carmelo (Kennelliiton jalostustietokannasta poikanen löytyy nimellä Fun-mur One and only Carmelo).. Tästä meidän pienestä silmäterästä saisin rustattua vaikka kuinka monta postausta, mutta... ...yritän tiivistää ja kertoa ne olennaisimmat asiat meidän omasta pienestä pöllönpoikasestamme tähän tarinaan:)

Carmelo on syntynyt 23.10.2013, pentueeseen syntyi samaan aikaan 5 velipoikaa ja yksi villikko sisko. Mistä saimme idean ottaa juuri Staffin? Koira-asia tuli ajankohtaiseksi ostettuamme ensimmäisen oman asuntomme keväällä 2013, rivarikaksio joka jo valmiiksi oli täydellisen koiraystävällinen niin sijaintinsa kuin muidenkin ominaisuuksiensa puolesta.... Oli vihdoin tullut aika ja mahdollisuus ja sopiva elämäntilanne ottaa meille oma koiruus ja siitä lähtikin pohdinta, mitä koiraltamme toivoisimme ja mitä pystymme koirallemme itse tarjoamaan:)

Staffordshiren bullterrieriin rotuna pääsimme tutustumaan livenä sukulaistemme kautta: heillä  oli tuolloin vuoden vanha staffiherra: Boris:) Lienee sanomattakin selvää kun myös me Staffiin lopulta päädyimme, että heidän koiransa oli alunperin se, joka ihastutti meidät täysin tähän rotuun ja sinetöi päätöksemme rotuvallinnasta:) Staffissa meitä miellytti koko, lyhytkarvaisuus/helppohoitosuus, Staffin omistamisen mukavuus/helppous, luonne, ja ulkonäkö: oikeastaan kaikki ominaisuudet tässä jytäkässä pikku paketissa olivat ja ovat just eivätkä melkein kohillaan! Myös terveystilanne Staffeilla on hyvä: huomioimisen arvoinen asia on kumminkin rodun korkea tapaturma-alttius ja koiravakuutus on hyvä olla olemassa! Luonteessa meitä viehättää touhukkuus, tietty ”hölmöys”, innokkuus/aktiivisuus (=huom: tämä on ajottain myös rasite) sekä mukavuudenhaluisuus.. Meidän Carmelo poikanen ei pidä sateesta eikä kylmistä pakkaskeleistä eli silloin Carmeloa on turha yrittää houkutella pidemmille lenkeille (jo minuukaan ei kiinnosta lähteä syyssateilla kämpiltä  100metriä pidemmälle tarpomaan..)! Eikä meillä ole mitään valittamisen sanaa myöskään siinä, että hänen suosikkipuuhiinsa kuuluu mamman ja papan välissä nukkuminen: erityisesti  viikonloppuisin herra C nautiskelee ja nukkuu kevyesti jopa puolillepäivin asti, luonnollisesti vieden suurimman osan sänkymme tilakapasetiteetistä.... Mutta meille ei ole sen ihanampaa kun peitonalla röhkivä ja piereskelevä oma hellyyttävä ja hellyydenkipeä possu!  Kaikista upein piirre näissä pienissä hölmöläispossuissa on mielestäni se, että rotuna Staffit ovat äärimmäisen ihmisrakkaita ja osaavat näyttää sen mitä persoonallisemmin tavoin! Aikaa Staffi vaatii omistajaltaan paljon, samoin huomiota sekä tekemistä:) En osaa sanoin kirjoittaa tähän, kuinka rakastettava pieni olento tälläinen oma kotipossu voikaan ihmiselle olla! Mutta Carmelo on kokonaisuudessaan meille hyvin tärkeä ja rakas:)

En suosittele Staffia perheeseen, jossa koirasta ei olla valmiita tekemään oikeasti yhtä perheenjäsenistä: Staffi nauttii ja tarvitsee sitä, että saa olla perheen menoissa ja arjessa täysillä mukana:) Omistajalla pitää olla myös valmiutta/motivaatiota aktivointiin ja mukavan puuhailun järkkäilyyn: Staffi osaa dramaattisesti omalla persoonallisella tavallaan ilmaista sen, mikäli tylsistyy.. Tällä en siis tarkoita mitään riehumista tai asioiden tuhoamista (meillä esim. huonekaluja yms. tavaroita ei ole tuhoutunut edes pentuaikoina yhtäkään kappaletta!), mutta Staffi kyllä näyttää hyvin rehellisesti mielipiteensä siihen jos esim. päätätkin huomioida läppäriä hänen sijaansa.. Saattaa olla että kohta joku tunkee syliisi (iettäen tietokoneen näytön valtavalla kuupallaan) istumaan, saattaa olla että jalanjuuressa kyhnäävä hellyydenkipeä possunpoikanen päättää aloittaa mahdottoman pierushown, saattaa olla että saat kuulla ooppeeralaulumaista ulinaa/valitusta törkeästä käyttäytymisestäsi loukkaantuneelta pieneltä riiviöltäsi... Mutta tuokin on niitä puolia, mikä tekee Staffista Staffin: he osaavat olla hyvin teatraalisia niin ilmeissä, eleissään kuin käyttäytymisessäänkin:) Staffila on heikohko hajuaisti eikä metsästysviettiä juuri nimeksikään, eli mikäli hakusessasi on metsälle/ metsästysharrasteisiin koirakaveri, sellaista itsellesi et Staffista saa. Muutenkin ”käyttökoirana” Staffit eivät lienee siitä parhaimmasta päästä, heilläkun tuo lamppu ylhäällä sytyttää ajoittain hieman hitaanpuoleisesti..... ;D

Loppuun vielä lisään yllättävän ja hauskan linkin artikkeliin, jossa myös Stafferot tulevat mainituiksi:

Ja loppuhuipennuksena tottakai niitä kuvia omasta pojastamme, s'il vous plaît!

Ps. saa kysyä mikäli kiinnostuit Staffeista/Carmelo herran elämästä ja joku jäi askarruttamaan! Myö jäädään pojan kanssa tänne kotisohvalle odottelemaan teidän terkkuja/kysymyksiä:)