Alkuraskauden muisteloita:)

Plussatesti tehtiin hyvissä ajoin oikeastaan jo muutamaa päivää ennenkin menkkojen oli oletettua alkaa..  Tässä vaiheessa siis eleltiin lokakuun alkupuolta, kahtena päivänä peräkkäin tein testit ja sen jälkeen en enää testaillut jaa luotin positiivisiin tuloksiin:) Osasin jo testiä tehdessäni aavistaa, että testiin tulee piirtymään ne maagiset kaksi viivaa:) Meillä oli aikaisemmin kesällä-14 kahteen otteeseen tilanne, että plussatiin mutta raskaus ei jatkunutkaan loppuun saakka.. Joten joku siinä olossa/sisäisessä aavistuksessa oli jo noilta kerroilta tuttua ja tiedin, että nyt sitä taidetaan olla taas raskaana:)

Plussasta kerroin heti muutamille läheisimmistä ystävistäni, "pikkusiskolleni" ja vanhemmilleni:) Kaikki ottivat tiedon ilolla vastaan. Nämä henkilöt olivat meillä niitä, jotka tiesivät noista kevätkesäisistä vastoinkäymisistä mitä oli takanapäin, joten jotenkin tuntui luontevalta ja hyvältä kertoa, että hei taas on mahdollisuus ja nyt mahdollisuus siihen, että kaikki sujuisikin tällä kertaa hyvin! Töissä panttasin tiedon raskaudesta aika pitkälle, kerroin työpaikalla vauvauutiset ollessani noin rv15:)

Alkuraskaus sujui itselläni pääosin nukkuessa:) ..kuinka paljon sitä ihminen voikaan nukkua! Käytännössä katsoen nukuin kaiken vapaa-ajan mitä vain oli mahdollista nukkua, etenkin rv 4-8 välisenä aikana..Marraskuussa miulla oli onnekseni 2 viikkoa lomaa, joka osui kyllä aivan nappikohtaan ja loma tulikin vietettyä Thaimaan auringossa rentoillen: löhöillen, uiden, hyvästä ruoasta, hieronnoista, kauniista maisemista ja hyvän ystävän seurasta nauttien:)

Muutoin alkuraskaudessa itselläni ei ollut ihmeitä oireita, siksi tuntuikin epäuskoiselta plussauksen jälkeen:) Alapään ”kirvelyä” (=limakalvot herkkinä?) oli jonkin verran sekä vatsan nipistelyjä/kipuiluja ajoittain, mutta mitään sen suurempaa erityistä raskausoiretta en itsessäni tunnistanut:) Myös lämmöt olivat korkealla iltaisin, 37.1-37.6 joka ilta. Pahoinvointi/oksentelut alkoi itselläni vasta verrattain myöhään, rv10 tienoilla. Itse en kokenut pahoinvointia rasitteena, päinvastoin. Se jollain kummalla tavalla toi itselleni ”turvaa” ja osasin kääntä sen positiiviseksi: oli helpompi luottaa siihen, että vauvoilla on kaikki kunnossa kun oli niin selkeät oksenteluoireet, tuli itselle olo että pakkohan niiden on olla siellä koska en mie tässä muuten tällätavalla oksentelisi.. :)