Hoitolaukku

Hoitolaukku oli tipahtanut tänään postilaatikoon! ..pitkään vertailin ja pähkäilin sitä, millainen hoitolaukku olisi viisautta hankkia.. Monta iltaa kului lueskellessa, mitä yleisominaisuuksia hyvällä&toimivalla hoitolaukulla on, mitkä eri merkit ja mallit ovat keränneet kehuja, millaista tarjontaa nettikaupoilla on, millaisia eri kuoseja milläkin merkillä on saatavilla.... Lopulta sain päätettyä oman suosikkini merkin sekä mallin ja siitä sitten alkoikin käytetyn version metsästys!

Päädyin lopulta pitkän puntaroinnin jälkeen Longchampin isoon Hobo malliin:) Miulla on muutenkin useampia Longchamp käyttölaukkuina, ja olen ollut tosi tyytyväinen näihin laukkuina! Ajaton ja hieman "mummohtava" malli miellyttää omaa silmää, laukku on laadukas ja kankaat helpot puhdistettavat (=suoraan pesukoneeseen vaan) ja muutenkin olen viihtynyt noiden laukkujen kanssa hyvin ja laukkumallina tämö on minulle tuttu ja turvaisa. Valintaan vaikutti paljon myös se, että saan laukun omaan käyttööni sen jälkeen kunhan hoitolaukkua ei enää minuduon kanssa tarvita:)

Sopiva yksilö kivassa syvän suklaanruskeassa sävyssä löytyi tori.fi:n kautta 60e:n hintaan:) Laukku on käytetty, mutta kunnoltaan vastaa täysin uutta:) Nyt mietinnässä vielä, josko hankkisin vielä toisen Hobon esim. korallinpunaisessa sävyssä, mutta saas nähhä.. Hihnan pituus ei ole sellainen, että se yltäisi kaksosvaunujen aisan yli. Olen suunnitellun pitäväni hoitolaukkua Bugaboo Donkeyimme alakorissa, jonne se sujahtaa vaivattomasti. Vaunujemme alakori on umpinainen ja alustavan arvion mukaan varsin suojaisan oloinen, joten uskoisin, että laukku selviää ilman suurempia kuraroiskeita myös vaunujen alakorissa kulkien:)

Kirjoitan lisää kokemuksia Hobosta hoitolaukkuna kunhan päästään sen kanssa tositoimiin ja todellisissa olosuhteissa vauvakaksikon kanssa testaamaan sitä, osottautuuko se niin toimivaksi hoitolaukkuratkaisuksi kuin mitä ennalta ajattelisin ja toivon:)

Tässä kuvaa vielä meidän kaunokaisesta:

Ps: onko muilla "epätyypillisempiä" hoitolaukkuvalintoja ja millaisia kokemuksia hoitolaukuista ylipäätään omaatte? (:

Pyykkimamman pyykki-iltamat..

Tänään on tullut hieman pyykkäiltyä ja laiteltua vauvoja varten vaatetta:) Meillä on yksi lipasto oottamassa sisältöä&täytettä ihanista pikkuruisista vaatteista:)

..ja ylläolevista kuvista voinee saada myös pientä osviittaa siitä, kumpaa sukupuolta meiän duon on veikattu olevan:)

Tässä loppuun vielä selkeämpi kuva vaateuutukaisistamme.. Tää mamita on hieman hurahtaneena isoihin, selkeisiin värikkäisiin kuvioihin, erityisesti Småfolk-lastenvaatemerkki on iskenyt kuosituksiltaan ja kovaa! Onnea on nettikirpputorit:)

DIY: äp-makuupussille uusi elämä!

Seuraavana käsitellään äitiysmakuupussin tuunaamista tälle vuosituhannelle: tämä on asia, jota suosittelen kaikille keitä ne valmiit kuosit eivät miellytä... Pienellä vaivalla pussista saa tosi kivan ja ainakin itse oon enemmän kuin tyytyväinen että pussukoille tuli annettua uusi elämä.. Kaikenkaikkiaan ja yhdellä sanalla sanoen: suosittelen lämpimästi!

Tarvitset:

•  äitiyspakkauksen makuupussin (=huhuile käytettyjä vaikkapa Facebookin kautta, kysy kavereilta/tutuilta, tsekkaa tori.fi.. huom: maksa käytetystä pussukasta max. 2-4 euroa)
• ompelukoneen
• hieman käsityötaitoja (=tai vaihtoehtoisesti käsityötaitoisen tulevan mummin, kummin, kaverin, tai vaikkapa sen anopin..)
• kivan, omaa silmää miellyttävän paksun jämäkän puuvillakankaan
• sakset
• ompelulankaa
• kangasliitua
• nuppineuloja (=näitä sitten reilusti!)
• hieman vaivaa&aikaa

Ja näin se pussi syntyy..

Ihan ensin aloita sillä että pese uusi, ihana kuosinen hankkimasi puuvillakangas. Tämä lienee se projektin aikaa vievin osuus:) Jos et tätä tee on mahdollista, että ekassa pesussaan uusi rakas ominkätösin taikomasi tunattu makuupussukka kurtistuu ja kokee kutistumisen. Piirrä kankaaseen liidulla ääriviivoina haluttu koko ja muoto, ja leikkaa kangas muotoon. Nuppineuloita vanhan äitiyspakkaus makuupussin päälle uusi kangas, nuppineuloita reunat siis tarkasti ja laita nuppineulat tiheään aivan vieri viereen (=helpottaa ompelemista kummasti). Sitten vaan ommellaan uusi kangas vanhan päälle ja tsadam: valmista tulee! Mitään vetoketjujen irroittamisia makuupussita ennen ompelua ei kannata tehdä; ei ainakaan jos haluaa saada priimaa jälkeä vähemmällä vaivalla.. Eli kangas kannattaa mielestäni vaan ommella suoraan vanhan kankaan päälle ilman minkäänsortin ylimääräisiä kikkailuja/täysin turhaa ylimääräistä vaivannäköä:)

Antaa ennen ja jälkeen kuvien puhua puolestaan ja toimia inspiraationa:

Before & after:

Ps. idea tähän projektiin ryhtymisestä syttyi sekalaisia blogeja selailemalla, joten kiitos taas teille lukuisille omat äp-makuupussit tunanneille ja ihanan idean jakaneille kanssabloggaajille inspiroimisesta, idearikkaudesta ja oman pienen tuunausprojektin tuloksena syntyneestä onnistumisenkokemuksesta! Vielä on 2kpl vanhoja äp-pakkaus makuupussukoita jemmassa odottelemassa omaa metamorfoosiaan, ”se oikea” kangas ei vaan vielä ole löytynyt vaikka kangaskaupoissa on käyty pikaisesti kiertelemässä ja katsomassa tarjontaa.. Sen juuri oikean ja sielunsopukoita säväyttävän kankaan löytymistä siis odotellessa! :)

Loppuun vielä lähikuva söpösestä pöllökuosista:

Öljyä raskausmassulle

Olen muutenkin normielämässä suth ahkera rasvailemaan nahkaani, joka etenkin talvisin ja kesäisin (=auringonoton vaikutuksesta) kuivahtaa herkästi:) Nyt raskausaikana olen päivitellyt normaalit ihonhoitotuotteeni hieman kosteuttavampiin ja öljypohjaisempiin versioihin, sinä toivossa josko tästä olisi hyötyä ennaltaehkäisyssä ja taistelussa niitä kuuluisia ”tiikerin taisteluarpia” eli raskausarpien muodostumista vastaan. Arvitta on selvittu vielä toistaiseksi, mutta ne vatsanahkaa eniten venyttävät ja paukuttavat viikon on miulla vielä edessäpäin joten.. ihme on jos tästä tuplamasun kasvattelusta selvitään ilman yhtäkään arpea!

Heti alusta alkaen otin käyttöön paljon kehuja keränneen Bio-oilin. Perehdyin googlailemalla ja blogeja ja ihmisten kokemuksia selailemalla mitkä kaikki tuotteet olivat saaneet paljon kehuja ja kiitosta raskaanaolevilta ja ykkösenä massasta erottui juurikin tämä Bio-oil. Bio-oil on öljymäinen ihonhoitotuote, joka sisältää erilaisia luonnon hoitavia öljyjä mm. kehäkukkaöljy, rosmariiniöljy, laventeliöljy, kamomillaöljy.. Lisäksi Bio-oiliin on lisätty A- ja E-vitamiineja, joiden kerrotaan parantavan ihon elastisuutta ja tätä kautta sen on ajateltu parantavan ihon venymiskykyä myös ”ääriolosuhteissa”, joista raskaus lienee se kaikkein iholle haastavin tilanteena. Tuote itsessään ei lupaa mitään, mutta on tosiaan saanut paljon kiitosta kokeilijoiltaan. Bio-oilin on huhuttu myös vaalentavan jo syntyneitä raskausarpia, mikäänhän ei niitä poista mikäli juovitusta kehoosi saat.. Mutta arpien näkyvyys on asia, mihin on mahdollista vaikuttaa mm. oikeilla hoitotuotteilla ja ihon kuivaharjauksella. Ilmeisesti kosmetologit tekevät myös jotakin hoitoja, joilla ihon arpikudoksen näkyväisyyteen on mahdollista vaikuttaa.

Mitä mieltä itse olen ollut Bio-oilista? Miun kokemukset on myös positiivisia, aine on mukava levittää ja itse kun kuivaihoinen ihotyypiltäni olen, äljy imeytyy suth kivuttomasti ja nopeasti ihoon. Öljy ei lähmää esim. lakanoita. Tuoksu on voimakkaan yrttinen, itseäni tuoksu miellyttää, mutta jos et perusta voimakkaista tuoksuista, Bio-oil ei ole tuote sinua varten. Purkki on suth riittoisan oloinen, ja öljyä on helppo annostella hyvä määrä.

Muina raskausajan hoitotuotteina miulla on kulkenut Bio-oilin rinnalla Dihan perus Doven kosteuttava parapähkinä kosteusvoide, Ecotoolsin ihon kuorimahanskat ja ihon kuivaharjausharja. Näillä nyt alkuun koitan pärjäillä, ajatuksissa on ollut jossain vaiheessa hankkia myös paljon kehuja kerännyt The Body Shopin kaakaovoi vartalovoide:)

Ps: Millaisia ihonhoitotuotteita teillä on ollut käytössä raskausaikana? Suosituksia kokeilemisenarvoisista anyone? (:

Carmelo herra harrastaa...

Aktiivinen Staffi tarvitsee omia harrastuksia ja virikkeitä. Tässä kertomusta, kuinka meidän perheen ikiliikkuja harrastaa ja mitä sit vapaa-aikana mamman ja papan kanssa tulee puuhasteltua:)

Carmelo harrastaa ”päivähoitopoikana” olemista: käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 1-3 kertaa viikossa hän pääsee lempipaikkaansa eli ”mummolaan” päivähoitoon:) Erityisesti oma isäni on hyvin ottautunut Carmelon kanssa touhuamiseen, ja heistä onkin tullut mitä parhaimmat ystävykset:) Carmelon harrastuksiin kuuluu myös elämästä nautiskeleminen, herkkujen kerjääminen, luiden jyystäminen, kesäisin kahlaaminen (hän ei siis ui mutta kahlaamaan on päästävä päivittäin, mieluiten useamman kerran: onni on se että asumme aivan lähellä rantaa), kyläileminen ihmisten luona, ikkunasta kyttääminen (etenkin meidän pappa on erityisen odotettu henkilö töistä tullessaan), kesäisin mökkeily, omien lelujen paloittaleminen/silppuaminen, retkeily.. Ja viimeisenä mutta rakkaimpana harrastuksena Carmelolla on koirapuistoilu!

Koirapuistoilu on ollut meille sopiva ja mitä parhain tapa päästää Carmelo purkamaan loputonta energisyyttään ja vierailemmekkin Joensuun koirapuistoissa säännöllisen uskollisesti noin 2-6 kertaa viikossa:) Carmelo nauttii toisten koirien tapaamisesta ja leikkiseurasta ja on ihana seurata, kuinka mukavaa aikaa hän puistoillessa saa viettää:) Vauvojen synnyttyä koirapuistoiluharrastusta on tarkoituksena jatkaa tiiviisti ja mielenkiinnolla jään odottelemaan, kuinka kaikki sujuu sitten konkkaronkkamme rahtautuessa puistoilemaan:) Yleensä sanotaan, ettei Staffi koirarotuna ole ns. ”koirapuistokoira”.  Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen koira lienee oma yksilönsä: varmasti jokaisesta rodusta löytyy niitä yksilöitä jotka sopeutuvat koirapuistoihin paremmin ja toisille koirille taasen koirapuistoilu ei ole sopiva harraste/mieluisa juttu. Meidän koirapuistoilut ovat sujuneet hyvin ja rähinöittä (ainakin toistaiseksi, varuillaan toki saa tulee ja pitääkin Staffin kanssa aina olla), joten en ole nähnyt syytä lopettakaan tätä Carmelolle niin tärkeää harrastusta:) Joskus myös koirapuistossa (kuten elämässä yleensäkin) törmää ihmisten ennakkoluuloihin/asennevammoihin Staffordshiren bullterriä kohtaan rotuna mutta... Miusta on huippua omistaa näin upea ja hyväkäytöksinen herrasmies, joka on jo nyt varmasti muokannut useiden käsitystä siitä, millainen koira koirana tämä ”taistelukoiramme” todellisuudessa on. Enkä voisi olla ylpeämpi rakkaasta pikku riiviöstämme:)