Hoitolaukku

Hoitolaukku oli tipahtanut tänään postilaatikoon! ..pitkään vertailin ja pähkäilin sitä, millainen hoitolaukku olisi viisautta hankkia.. Monta iltaa kului lueskellessa, mitä yleisominaisuuksia hyvällä&toimivalla hoitolaukulla on, mitkä eri merkit ja mallit ovat keränneet kehuja, millaista tarjontaa nettikaupoilla on, millaisia eri kuoseja milläkin merkillä on saatavilla.... Lopulta sain päätettyä oman suosikkini merkin sekä mallin ja siitä sitten alkoikin käytetyn version metsästys!

Päädyin lopulta pitkän puntaroinnin jälkeen Longchampin isoon Hobo malliin:) Miulla on muutenkin useampia Longchamp käyttölaukkuina, ja olen ollut tosi tyytyväinen näihin laukkuina! Ajaton ja hieman "mummohtava" malli miellyttää omaa silmää, laukku on laadukas ja kankaat helpot puhdistettavat (=suoraan pesukoneeseen vaan) ja muutenkin olen viihtynyt noiden laukkujen kanssa hyvin ja laukkumallina tämö on minulle tuttu ja turvaisa. Valintaan vaikutti paljon myös se, että saan laukun omaan käyttööni sen jälkeen kunhan hoitolaukkua ei enää minuduon kanssa tarvita:)

Sopiva yksilö kivassa syvän suklaanruskeassa sävyssä löytyi tori.fi:n kautta 60e:n hintaan:) Laukku on käytetty, mutta kunnoltaan vastaa täysin uutta:) Nyt mietinnässä vielä, josko hankkisin vielä toisen Hobon esim. korallinpunaisessa sävyssä, mutta saas nähhä.. Hihnan pituus ei ole sellainen, että se yltäisi kaksosvaunujen aisan yli. Olen suunnitellun pitäväni hoitolaukkua Bugaboo Donkeyimme alakorissa, jonne se sujahtaa vaivattomasti. Vaunujemme alakori on umpinainen ja alustavan arvion mukaan varsin suojaisan oloinen, joten uskoisin, että laukku selviää ilman suurempia kuraroiskeita myös vaunujen alakorissa kulkien:)

Kirjoitan lisää kokemuksia Hobosta hoitolaukkuna kunhan päästään sen kanssa tositoimiin ja todellisissa olosuhteissa vauvakaksikon kanssa testaamaan sitä, osottautuuko se niin toimivaksi hoitolaukkuratkaisuksi kuin mitä ennalta ajattelisin ja toivon:)

Tässä kuvaa vielä meidän kaunokaisesta:

Ps: onko muilla "epätyypillisempiä" hoitolaukkuvalintoja ja millaisia kokemuksia hoitolaukuista ylipäätään omaatte? (:

Pyykkimamman pyykki-iltamat..

Tänään on tullut hieman pyykkäiltyä ja laiteltua vauvoja varten vaatetta:) Meillä on yksi lipasto oottamassa sisältöä&täytettä ihanista pikkuruisista vaatteista:)

..ja ylläolevista kuvista voinee saada myös pientä osviittaa siitä, kumpaa sukupuolta meiän duon on veikattu olevan:)

Tässä loppuun vielä selkeämpi kuva vaateuutukaisistamme.. Tää mamita on hieman hurahtaneena isoihin, selkeisiin värikkäisiin kuvioihin, erityisesti Småfolk-lastenvaatemerkki on iskenyt kuosituksiltaan ja kovaa! Onnea on nettikirpputorit:)

DIY: äp-makuupussille uusi elämä!

Seuraavana käsitellään äitiysmakuupussin tuunaamista tälle vuosituhannelle: tämä on asia, jota suosittelen kaikille keitä ne valmiit kuosit eivät miellytä... Pienellä vaivalla pussista saa tosi kivan ja ainakin itse oon enemmän kuin tyytyväinen että pussukoille tuli annettua uusi elämä.. Kaikenkaikkiaan ja yhdellä sanalla sanoen: suosittelen lämpimästi!

Tarvitset:

•  äitiyspakkauksen makuupussin (=huhuile käytettyjä vaikkapa Facebookin kautta, kysy kavereilta/tutuilta, tsekkaa tori.fi.. huom: maksa käytetystä pussukasta max. 2-4 euroa)
• ompelukoneen
• hieman käsityötaitoja (=tai vaihtoehtoisesti käsityötaitoisen tulevan mummin, kummin, kaverin, tai vaikkapa sen anopin..)
• kivan, omaa silmää miellyttävän paksun jämäkän puuvillakankaan
• sakset
• ompelulankaa
• kangasliitua
• nuppineuloja (=näitä sitten reilusti!)
• hieman vaivaa&aikaa

Ja näin se pussi syntyy..

Ihan ensin aloita sillä että pese uusi, ihana kuosinen hankkimasi puuvillakangas. Tämä lienee se projektin aikaa vievin osuus:) Jos et tätä tee on mahdollista, että ekassa pesussaan uusi rakas ominkätösin taikomasi tunattu makuupussukka kurtistuu ja kokee kutistumisen. Piirrä kankaaseen liidulla ääriviivoina haluttu koko ja muoto, ja leikkaa kangas muotoon. Nuppineuloita vanhan äitiyspakkaus makuupussin päälle uusi kangas, nuppineuloita reunat siis tarkasti ja laita nuppineulat tiheään aivan vieri viereen (=helpottaa ompelemista kummasti). Sitten vaan ommellaan uusi kangas vanhan päälle ja tsadam: valmista tulee! Mitään vetoketjujen irroittamisia makuupussita ennen ompelua ei kannata tehdä; ei ainakaan jos haluaa saada priimaa jälkeä vähemmällä vaivalla.. Eli kangas kannattaa mielestäni vaan ommella suoraan vanhan kankaan päälle ilman minkäänsortin ylimääräisiä kikkailuja/täysin turhaa ylimääräistä vaivannäköä:)

Antaa ennen ja jälkeen kuvien puhua puolestaan ja toimia inspiraationa:

Before & after:

Ps. idea tähän projektiin ryhtymisestä syttyi sekalaisia blogeja selailemalla, joten kiitos taas teille lukuisille omat äp-makuupussit tunanneille ja ihanan idean jakaneille kanssabloggaajille inspiroimisesta, idearikkaudesta ja oman pienen tuunausprojektin tuloksena syntyneestä onnistumisenkokemuksesta! Vielä on 2kpl vanhoja äp-pakkaus makuupussukoita jemmassa odottelemassa omaa metamorfoosiaan, ”se oikea” kangas ei vaan vielä ole löytynyt vaikka kangaskaupoissa on käyty pikaisesti kiertelemässä ja katsomassa tarjontaa.. Sen juuri oikean ja sielunsopukoita säväyttävän kankaan löytymistä siis odotellessa! :)

Loppuun vielä lähikuva söpösestä pöllökuosista:

Öljyä raskausmassulle

Olen muutenkin normielämässä suth ahkera rasvailemaan nahkaani, joka etenkin talvisin ja kesäisin (=auringonoton vaikutuksesta) kuivahtaa herkästi:) Nyt raskausaikana olen päivitellyt normaalit ihonhoitotuotteeni hieman kosteuttavampiin ja öljypohjaisempiin versioihin, sinä toivossa josko tästä olisi hyötyä ennaltaehkäisyssä ja taistelussa niitä kuuluisia ”tiikerin taisteluarpia” eli raskausarpien muodostumista vastaan. Arvitta on selvittu vielä toistaiseksi, mutta ne vatsanahkaa eniten venyttävät ja paukuttavat viikon on miulla vielä edessäpäin joten.. ihme on jos tästä tuplamasun kasvattelusta selvitään ilman yhtäkään arpea!

Heti alusta alkaen otin käyttöön paljon kehuja keränneen Bio-oilin. Perehdyin googlailemalla ja blogeja ja ihmisten kokemuksia selailemalla mitkä kaikki tuotteet olivat saaneet paljon kehuja ja kiitosta raskaanaolevilta ja ykkösenä massasta erottui juurikin tämä Bio-oil. Bio-oil on öljymäinen ihonhoitotuote, joka sisältää erilaisia luonnon hoitavia öljyjä mm. kehäkukkaöljy, rosmariiniöljy, laventeliöljy, kamomillaöljy.. Lisäksi Bio-oiliin on lisätty A- ja E-vitamiineja, joiden kerrotaan parantavan ihon elastisuutta ja tätä kautta sen on ajateltu parantavan ihon venymiskykyä myös ”ääriolosuhteissa”, joista raskaus lienee se kaikkein iholle haastavin tilanteena. Tuote itsessään ei lupaa mitään, mutta on tosiaan saanut paljon kiitosta kokeilijoiltaan. Bio-oilin on huhuttu myös vaalentavan jo syntyneitä raskausarpia, mikäänhän ei niitä poista mikäli juovitusta kehoosi saat.. Mutta arpien näkyvyys on asia, mihin on mahdollista vaikuttaa mm. oikeilla hoitotuotteilla ja ihon kuivaharjauksella. Ilmeisesti kosmetologit tekevät myös jotakin hoitoja, joilla ihon arpikudoksen näkyväisyyteen on mahdollista vaikuttaa.

Mitä mieltä itse olen ollut Bio-oilista? Miun kokemukset on myös positiivisia, aine on mukava levittää ja itse kun kuivaihoinen ihotyypiltäni olen, äljy imeytyy suth kivuttomasti ja nopeasti ihoon. Öljy ei lähmää esim. lakanoita. Tuoksu on voimakkaan yrttinen, itseäni tuoksu miellyttää, mutta jos et perusta voimakkaista tuoksuista, Bio-oil ei ole tuote sinua varten. Purkki on suth riittoisan oloinen, ja öljyä on helppo annostella hyvä määrä.

Muina raskausajan hoitotuotteina miulla on kulkenut Bio-oilin rinnalla Dihan perus Doven kosteuttava parapähkinä kosteusvoide, Ecotoolsin ihon kuorimahanskat ja ihon kuivaharjausharja. Näillä nyt alkuun koitan pärjäillä, ajatuksissa on ollut jossain vaiheessa hankkia myös paljon kehuja kerännyt The Body Shopin kaakaovoi vartalovoide:)

Ps: Millaisia ihonhoitotuotteita teillä on ollut käytössä raskausaikana? Suosituksia kokeilemisenarvoisista anyone? (:

Carmelo herra harrastaa...

Aktiivinen Staffi tarvitsee omia harrastuksia ja virikkeitä. Tässä kertomusta, kuinka meidän perheen ikiliikkuja harrastaa ja mitä sit vapaa-aikana mamman ja papan kanssa tulee puuhasteltua:)

Carmelo harrastaa ”päivähoitopoikana” olemista: käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noin 1-3 kertaa viikossa hän pääsee lempipaikkaansa eli ”mummolaan” päivähoitoon:) Erityisesti oma isäni on hyvin ottautunut Carmelon kanssa touhuamiseen, ja heistä onkin tullut mitä parhaimmat ystävykset:) Carmelon harrastuksiin kuuluu myös elämästä nautiskeleminen, herkkujen kerjääminen, luiden jyystäminen, kesäisin kahlaaminen (hän ei siis ui mutta kahlaamaan on päästävä päivittäin, mieluiten useamman kerran: onni on se että asumme aivan lähellä rantaa), kyläileminen ihmisten luona, ikkunasta kyttääminen (etenkin meidän pappa on erityisen odotettu henkilö töistä tullessaan), kesäisin mökkeily, omien lelujen paloittaleminen/silppuaminen, retkeily.. Ja viimeisenä mutta rakkaimpana harrastuksena Carmelolla on koirapuistoilu!

Koirapuistoilu on ollut meille sopiva ja mitä parhain tapa päästää Carmelo purkamaan loputonta energisyyttään ja vierailemmekkin Joensuun koirapuistoissa säännöllisen uskollisesti noin 2-6 kertaa viikossa:) Carmelo nauttii toisten koirien tapaamisesta ja leikkiseurasta ja on ihana seurata, kuinka mukavaa aikaa hän puistoillessa saa viettää:) Vauvojen synnyttyä koirapuistoiluharrastusta on tarkoituksena jatkaa tiiviisti ja mielenkiinnolla jään odottelemaan, kuinka kaikki sujuu sitten konkkaronkkamme rahtautuessa puistoilemaan:) Yleensä sanotaan, ettei Staffi koirarotuna ole ns. ”koirapuistokoira”.  Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokainen koira lienee oma yksilönsä: varmasti jokaisesta rodusta löytyy niitä yksilöitä jotka sopeutuvat koirapuistoihin paremmin ja toisille koirille taasen koirapuistoilu ei ole sopiva harraste/mieluisa juttu. Meidän koirapuistoilut ovat sujuneet hyvin ja rähinöittä (ainakin toistaiseksi, varuillaan toki saa tulee ja pitääkin Staffin kanssa aina olla), joten en ole nähnyt syytä lopettakaan tätä Carmelolle niin tärkeää harrastusta:) Joskus myös koirapuistossa (kuten elämässä yleensäkin) törmää ihmisten ennakkoluuloihin/asennevammoihin Staffordshiren bullterriä kohtaan rotuna mutta... Miusta on huippua omistaa näin upea ja hyväkäytöksinen herrasmies, joka on jo nyt varmasti muokannut useiden käsitystä siitä, millainen koira koirana tämä ”taistelukoiramme” todellisuudessa on. Enkä voisi olla ylpeämpi rakkaasta pikku riiviöstämme:)

Staffi perheessä!

Meidän arkea sulostuttaa jo toista vuotta ihana Staffiherra Carmelo (Kennelliiton jalostustietokannasta poikanen löytyy nimellä Fun-mur One and only Carmelo).. Tästä meidän pienestä silmäterästä saisin rustattua vaikka kuinka monta postausta, mutta... ...yritän tiivistää ja kertoa ne olennaisimmat asiat meidän omasta pienestä pöllönpoikasestamme tähän tarinaan:)

Carmelo on syntynyt 23.10.2013, pentueeseen syntyi samaan aikaan 5 velipoikaa ja yksi villikko sisko. Mistä saimme idean ottaa juuri Staffin? Koira-asia tuli ajankohtaiseksi ostettuamme ensimmäisen oman asuntomme keväällä 2013, rivarikaksio joka jo valmiiksi oli täydellisen koiraystävällinen niin sijaintinsa kuin muidenkin ominaisuuksiensa puolesta.... Oli vihdoin tullut aika ja mahdollisuus ja sopiva elämäntilanne ottaa meille oma koiruus ja siitä lähtikin pohdinta, mitä koiraltamme toivoisimme ja mitä pystymme koirallemme itse tarjoamaan:)

Staffordshiren bullterrieriin rotuna pääsimme tutustumaan livenä sukulaistemme kautta: heillä  oli tuolloin vuoden vanha staffiherra: Boris:) Lienee sanomattakin selvää kun myös me Staffiin lopulta päädyimme, että heidän koiransa oli alunperin se, joka ihastutti meidät täysin tähän rotuun ja sinetöi päätöksemme rotuvallinnasta:) Staffissa meitä miellytti koko, lyhytkarvaisuus/helppohoitosuus, Staffin omistamisen mukavuus/helppous, luonne, ja ulkonäkö: oikeastaan kaikki ominaisuudet tässä jytäkässä pikku paketissa olivat ja ovat just eivätkä melkein kohillaan! Myös terveystilanne Staffeilla on hyvä: huomioimisen arvoinen asia on kumminkin rodun korkea tapaturma-alttius ja koiravakuutus on hyvä olla olemassa! Luonteessa meitä viehättää touhukkuus, tietty ”hölmöys”, innokkuus/aktiivisuus (=huom: tämä on ajottain myös rasite) sekä mukavuudenhaluisuus.. Meidän Carmelo poikanen ei pidä sateesta eikä kylmistä pakkaskeleistä eli silloin Carmeloa on turha yrittää houkutella pidemmille lenkeille (jo minuukaan ei kiinnosta lähteä syyssateilla kämpiltä  100metriä pidemmälle tarpomaan..)! Eikä meillä ole mitään valittamisen sanaa myöskään siinä, että hänen suosikkipuuhiinsa kuuluu mamman ja papan välissä nukkuminen: erityisesti  viikonloppuisin herra C nautiskelee ja nukkuu kevyesti jopa puolillepäivin asti, luonnollisesti vieden suurimman osan sänkymme tilakapasetiteetistä.... Mutta meille ei ole sen ihanampaa kun peitonalla röhkivä ja piereskelevä oma hellyyttävä ja hellyydenkipeä possu!  Kaikista upein piirre näissä pienissä hölmöläispossuissa on mielestäni se, että rotuna Staffit ovat äärimmäisen ihmisrakkaita ja osaavat näyttää sen mitä persoonallisemmin tavoin! Aikaa Staffi vaatii omistajaltaan paljon, samoin huomiota sekä tekemistä:) En osaa sanoin kirjoittaa tähän, kuinka rakastettava pieni olento tälläinen oma kotipossu voikaan ihmiselle olla! Mutta Carmelo on kokonaisuudessaan meille hyvin tärkeä ja rakas:)

En suosittele Staffia perheeseen, jossa koirasta ei olla valmiita tekemään oikeasti yhtä perheenjäsenistä: Staffi nauttii ja tarvitsee sitä, että saa olla perheen menoissa ja arjessa täysillä mukana:) Omistajalla pitää olla myös valmiutta/motivaatiota aktivointiin ja mukavan puuhailun järkkäilyyn: Staffi osaa dramaattisesti omalla persoonallisella tavallaan ilmaista sen, mikäli tylsistyy.. Tällä en siis tarkoita mitään riehumista tai asioiden tuhoamista (meillä esim. huonekaluja yms. tavaroita ei ole tuhoutunut edes pentuaikoina yhtäkään kappaletta!), mutta Staffi kyllä näyttää hyvin rehellisesti mielipiteensä siihen jos esim. päätätkin huomioida läppäriä hänen sijaansa.. Saattaa olla että kohta joku tunkee syliisi (iettäen tietokoneen näytön valtavalla kuupallaan) istumaan, saattaa olla että jalanjuuressa kyhnäävä hellyydenkipeä possunpoikanen päättää aloittaa mahdottoman pierushown, saattaa olla että saat kuulla ooppeeralaulumaista ulinaa/valitusta törkeästä käyttäytymisestäsi loukkaantuneelta pieneltä riiviöltäsi... Mutta tuokin on niitä puolia, mikä tekee Staffista Staffin: he osaavat olla hyvin teatraalisia niin ilmeissä, eleissään kuin käyttäytymisessäänkin:) Staffila on heikohko hajuaisti eikä metsästysviettiä juuri nimeksikään, eli mikäli hakusessasi on metsälle/ metsästysharrasteisiin koirakaveri, sellaista itsellesi et Staffista saa. Muutenkin ”käyttökoirana” Staffit eivät lienee siitä parhaimmasta päästä, heilläkun tuo lamppu ylhäällä sytyttää ajoittain hieman hitaanpuoleisesti..... ;D

Loppuun vielä lisään yllättävän ja hauskan linkin artikkeliin, jossa myös Stafferot tulevat mainituiksi:

Ja loppuhuipennuksena tottakai niitä kuvia omasta pojastamme, s'il vous plaît!

Ps. saa kysyä mikäli kiinnostuit Staffeista/Carmelo herran elämästä ja joku jäi askarruttamaan! Myö jäädään pojan kanssa tänne kotisohvalle odottelemaan teidän terkkuja/kysymyksiä:)